Tiedätkö sinä mitä haluat "tehdä isona"? Minä en tiedä vielä yli 20 vuotta työelämässä oltuani. Jotkut tietävät sen jo 15 vuotiaana kun peruskoulun jälkeen pitää tehdä päätöksiä ja toiset vain ajautuvat asiasta toiseen.
Joillekin toimii vakaus ja staattisuus kun taas toiset haluavat useammin ja enemmän vaihtelua.
Monesti esimerkkinä staattisuudesta tulee mieleeni eräs koulukaveri, joka suoraan lukion jälkeen meni töihin tehtaaseen, jossa oli jo aiemmin ollut kesätöissä ja on edelleen töissä samassa paikassa - ilman, että olisi mitenkään erikseen lähtenyt edes uraa itselleen rakentamaan. Tiedän, että hänelläkin oli unelmia aivan toiselle alalle ja ymmärtääkseni hän johonkin kouluun pyrkikin pääsemättä sinne.
En ole keskustellut asiasta sen enempää, että onko hän järkeillyt asian sille tasolle, että nykyinen tilanne on hyvä, vai onko hän alistunut kohtaloonsa. En tiedä. Ainakin hän vaikuttaa siltä, että elää elämäänsä onnellisena ja seesteisenä.
Itse toimin esimerkkinä siitä toisesta ääripäästä, joka haluaa aina muutosta ja uusia asioita. Äkkiä laskettuna olen tehnyt ehkä 12 erilaista työtä ja ylioppilastutkinnon jälkeen suorittanut neljää eri tutkintoa joista viimeisen valmiiksi asti. Siinä tutkimista ja elämään tutustumista kerrassaan. Toisaalta merkittävänä saavutuksena pidän sitä, että työttömänä olen ollut tuon parinkymmenen vuoden aikana ehkä 2-3kk. Vaikka itse kehunkin, niin aika hyvä suoritus tyypille, joka ensimmäisen tutkintonsa suoritti vasta kolmekymppisenä.
Miksi sitten työelämä voi olla sellaista "poukkoilua", että sitä omaa paikkaansa ei meinaa löytää vaan kaiken aikaa haluaa löytää jotain uutta?
Monenlaisissa uran- ja ammatinvalintaohjeistuksissa kehotetaan selvittämään mistä pitää ja valitsemaan kohteensa, että mihin haluaa pyrkiä ja mitä haluaa tehdä ja loput on vain kovaa työtä tavoitteidensa eteen. Kuulostaa helpolta, eikö? Päätät vain mitä haluat tehdä "isona" ja sitten vain pusket siihen väkisin.
Ohje kuulostaa helpolta, mutta se ei edelleenkään anna vastausta siihen ongelmaan joka alunperin ohjasi minut lukioonkin ja joka on ohjannut työpaikkojen valintaani koko aikuiselämäni ajan: se olennaisin kysymys, että mikä olisi sellainen työ joka olisi niin kiinnostavaa, että sitä olisi kiva tehdä eläkeikään asti ja joka jaksaisi innostaa aina uudelleen ja uudelleen. Tuo vaatimus työn kiinnostavuudesta ei ole mielestäni kohtuuton. Jos viikottainen valveillaoloaika on noin 110-120h ja siitä töissä ollaan 40h, niin se tarkoittaa sitä, että noin 1/3 valveillaoloajasta ollaan töissä - arkisin jopa puolet - saati sitten jos työmatka on pidempi, niin suhde muuttuu vielä kovemmaksi. Minulle ainakaan se ei ole mikään pikkujuttu - ihmisen elämä on rajallisen mittainen ja kyllä sen mieluummin käyttää sellaisiin asioihin joita on miellyttävä tehdä, kuin asioihin joita ei halua tehdä.
Jos löytäisin viisastenkiven - eli pystyisin keksimään ratkaisun siihen miten löytää unelmatyö ja päästä siihen, niin tekisin sitä varmasti jo nyt ja sen lisäksi tienaisin hyvin konsultoimalla ihmisiä uravalinta-kysymysten kanssa, mutta sellaista yleispätevää ohjetta ei liene, millä löytää oma paikkansa työelämässä. Jos ei selkeää visiota ole valmiiksi olemassa, niin sen oikean työn löytäminen on joko onnenkauppaa tai sitten "valaistuminen" joka voi tulla vaikka jostain kokemuksesta.
Väillä sitä tuntee epäonnistuneensa, kun tällä ikää ei vieläkään tiedä mistä työstä haluaa päästä eläkkeelle, mutta toisaalta olen oppinut katsomaan asiaa niin päin, että olen saanut seikkailla ja tutustua monenlaiseen alaan ja erityisesti olen uskaltanut tehdä niitä hyppyjä tuntemattomaan. Ei työstä voi tietää onko se oma juttu jos sitä ei uskalla kokeilla.
Olen saanut työskennellä niin monella alalla lapiotyöstä hoitotyöhön, tehdastyöstä tekniseen suunnitteluun, myyntityöstä projektin koordinointiin jne. että tällä ikää kehtaan sanoa ymmärtäväni jo työelämästä hieman.
Nyt olen ollut viimeiset 7 vuotta saman yrityksen palveluksessa ja ilokseni voin todeta, että olen saanut tehdä melko monipuolisia hommia ja kokea paljon onnistumisen iloa sekä työskennellä melko vapaasti ja ohjata itse toimintaani. Tämä on melkein hyvä, mutta en ole silti mielestäni vielä perillä. Aika näyttää mitä seikkailuja odottaa vielä kulman takana. Aika hyvin tiedän mitä haluan työssäni tehdä, mutta sitä paikkaa missä pääsen sellaista työtä tekemään en ole vielä löytänyt.
- Musta Hattu
PS.Julkaisen hieman myöhemmin toisen artikkelin, missä käyn läpi muutamia kysymyksiä joilla voi auttaa itseään hahmottamaan paremmin mitä oikeasti haluaisi tehdä. Se ei välttämättä anna suoria vastauksia, mutta voi antaa vähän tukea pohdiskelulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti